lauantai 24. kesäkuuta 2017

Kala ja kalaöljyvalmisteet sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä



1.      Johdanto


Vaikka kuolleisuus verenkiertoelintensairausiin on jatkuvasti laskenut (SVT 2015a), on se edelleen yleisin kuolinsyy Suomessa (SVT 2015b). Sydän- ja verisuonitaudit käsittävät monia erilaisia sydämeen ja verisuonistoon kohdistuvia sairaustiloja. Yleisimpiä ovat sepelvaltimotauti (sydämeen tulevan hapen saanti vaarantuu, koska sydämen sepelvaltimot ahtautuvat), sydämen vajaatoiminta, aivoverenkierron häiriö (aivoihin kulkeutuvat verisuonet ahtautuvat) sekä ateroskleroosi (valtimoiden rasvoittuminen). Sydän- ja verisuonisairauksien tunnetuin vakava komplikaatio on infarkti, joka voi tulla joko sydämeen tai aivoihin, jolloin veritulppa estää hapen pääsyn kohdekudokseen. (Voutilainen ym. 2015, 183) WHO:n mukaan suurin osa sepelvaltitaudeista voitaisiin ennaltaehkäistä terveellisemmillä elämäntavoilla. Tupakoimattomuus, ruokavalio, liikunta ja painon pitäminen normaalina ehkäisisivät tehokkaasti sepelvaltimotaudin puhkeamista. (Voutilainen ym. 2015, 184)

Kalan sisältämien rasvahappojen eikosapentaeenihapon (EPA) ja dokosaheksaeenihapon (DHA) on uskottu vähentävän riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Uskomuksen taustalla on jo 1970-luvulla tehty havainto, että Gröönlannin inuiiteilla esiintyi vähemmän sepelvaltimotautia kuin tanskalaisella väestöllä. Tämän oletettiin johtuvan siitä, että inuiitit söivät paljon kalaa. (Bang ym. 1976) Myös kalaöljylisällä on uskottu olevan sydäntä suojaava vaikutus. Vielä 2000-luvun alussa Amerikan sydänjärjestö suosittelikin kaikille sydänsairaille kalaöljylisää 1 g päivässä, koska silloisten tutkimusten valossa näytti siltä, että kuolemaan johtavat sydäntapahtumat vähenivät niillä henkilöillä, jotka käyttivät kalaöljylisää. (Siscovick ym. 2017, 868) Tämän jälkeen on kuitenkin tehty useita tutkimuksia kalaöljylisän käytöstä sydänsairailla henkilöillä ja tulokset sydäntapahtumilta suojaavasta vaikutuksesta ovat hyvin ristiriitaisia. Siksi Amerikan sydänjärjestö on todennut, että nykyisen näytön perusteella kalaöljylisää ei ole järkevää suositella koko väestölle, eikä edes henkilöille, joilla on korkea sydän- ja verisuonisairauksien riski. Kalaöljylisästä saattavat hyötyä vain sepelvaltimotautipotilaat sekä potilaat, joilla on ollut sydäninfarkti. (Siscovick ym. 2017)

Kalan hyödyt sydänterveydelle ovat kuitenkin edelleen kiistattomat. Suomen virallisissa ravitsemussuosituksissa kehotetaan syömään kalaa 2-3 kertaa viikossa kalalajeja vaihdellen. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014, 22) Myös Suomen Sydänliitto suosittelee kalaruokien syöntiä vähintään 2 kertaa viikossa rasvaisia kalalajeja suosien, koska ne sisältävät eniten EPA:a ja DHA:a. (Suomen Sydänliitto ry 2016) Rasvaisiksi kalat lasketaan, jos ne sisältävät yli 5 % rasvaa. Tällaisia kalalajeja ovat lohi, kirjolohi, nieriä, taimen, silakka, särki ja ankerias. (Voutilainen ym. 2015, 43) Dyslipidemioiden Käypä hoito-suosituksessa suositellaan rasvaisen kalan käyttöä 2-3 kertaa viikossa, koska kalan sisältämät rasvahapot pienentävät seerumin trigyseridipitoisuutta. Myös kalan proteiinit näyttävät vaikuttavan positiivisesti terveyteen. Toisaalta kalaöljylisistä ei ole löydetty riittävästi näyttöä, jotta niitä voitaisiin suositella ehkäisemään sydäntapahtumia. (Dyslipidemiat, Käypä hoito-suositus 2013) Tämän esseen tarkoituksena on perehtyä kalan ja kalaöljylisän vaikutukseen sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisyssä.

2.      Kalan sisältämät ravintoaineet ja niiden vaikutus verisuonielimistössä


Kala sisältää hyvälaatuista proteiinia, monityydyttymättömiä rasvahappoja sekä D-vitamiinia. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014, 22) Kalan tärkeimmät rasvahapot ovat eikosapentaeenihappo (EPA) sekä dokosaheksaeenihappo (DHA), jotka ovat omega-3 rasvahappoja. (Voutilainen ym. 2015, 42) Näitä rasvahappoja ei lasketa välttämättömiksi rasvahapoiksi, koska niitä voi muodostua alfalinoleenihaposta (ALA). Tämän reaktion on kuitenkin todettu olevan hidas ja suhteellisen tehoton. Ei siis ole tarkkaa tietoa, saadaanko EPA:a ja DHA:a riittävästi ALA:sta muodostumalla, jotta saavutettaisiin sydäntä suojaava vaikutus. (Williams & Burdge 2006)

EPA:a ja DHA:a tarvitaan mm. solukalvojen rakenteisiin pitämään solukalvot erityisesti verisuonten pinnoilla joustavina. Tällöin verenpaine laskee. (Voutilainen ym. 2015, 113) Lisäksi rasvahapot vaikuttavat solukalvoilla olevien ionikanavien (kuten natrium- ja kalsiumkanavat) toimintaan ja niiden kautta ehkäisevät rytmihäiriöiden ilmentymistä. (Endo & Arita 2016, 23) Kalarasvoilla on myös anti-inflammatorinen vaikutus. Ne vähentävät verenkierrossa olevien tulehdusvälittäjäaineiden määrää. Tulehdusvälittäjäaineilla on oletettu olevan osuutensa sydänsairauksien kehittymisessä. (Endo & Arita 2016, 24) Lisäksi EPA vähentää veren hyytymistä, jolloin sillä on verisuonitukoksilta suojaava vaikutus. (Voutilainen ym. 2015, 114)

3.      Kala hyväksi sydänterveydelle


Kalan käytön hyödyt sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisyssä ovat yleisesti hyväksyttyjä. Zhengin ja kumppaneiden (2011) tekemässä seitsemäntoista tutkimusta käsittäneessä meta-analyysissä havaittiin, että jo yhdellä kala-annoksella viikossa saavutettiin huomattavia hyötyjä verrattuna siihen, että kalaa syötiin yksi-kolme annosta kuukaudessa. (727) 2-4 kala-annosta viikossa vähensi vielä entisestään riskiä sairastua sepelvaltimotautiin. Jokainen 15 g kalaa lisää päivässä vähensi 6 % riskiä sairastua vakavaan sepelvaltimotautiin. Toisaalta suuri kalan käyttö (5 annosta viikossa) ei enää vähentänyt riskiä lisää. Suurin riskin pieneneminen saatiin siis 2-4 annoksella viikossa. (729) Suurten kalamäärien käyttö lisää myös ympäristömyrkkyjen, erityisesti elohopean saantia ravinnosta, jolloin se saattaa vähentää kalan sydämelle terveellistä vaikutusta. (732)

Toisessa meta-analyysissä tutkittiin kalan käytön yhteyttä akuutteihin sepelvaltimotautitapahtumiin ja havaittiin, että riski pieneni mitä enemmän kalaa syötiin. Tässä tutkimuksessa ei siis havaittu vasteen pienenemistä suurilla kalan käyttömäärillä. Jokainen 100 g lisää kalaa viikossa vähensi sairastumisen riskiä 5 %. (Yinko ym. 2014) Kalasta saatuna EPA:n ja DHA:n riittävä annos, jolla saadaan sydänkuolemilta suojaavaa vaikutusta on noin 250-500 mg/päivä. (Mozarrafian & Rimm 2006, 1895) Tämä saadaan jo yhdestä annoksesta rasvaista kalaa (n. 100g) viikossa. (Fineli)

4.      Kala ja ympäristömyrkyt


Kalojen sisältämistä ympäristömyrkyistä keskustellaan usein. On kuitenkin todettu, että kala käytön hyödyt ovat suuremmat kuin sen aiheuttamat haitat. Mozaffarianin ja Rimmin katsausartikkelissa (2006) todettiin, että kalan sisältämä elohopea saattaa vähentää kalasta saatavaa hyötyä, mutta ei kumoa sitä kokonaan. Sydän- ja verisuonisairauksien riski saattaisi siis pienentyä vielä enemmän, jos kalassa ei olisi ympäristömyrkkyjä. Myös kalastajilla tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että korkea ympäristömyrkkyjen saanti ei lisää valtimonkovettumataudin vaaraa. (Voutilainen ym. 2015, 42).

5.      Kalaöljylisän yhteys sydänterveyteen on kiistanalainen


Ennen 2000-lukua tehdyissä tutkimuksissa havaittiin, että kalan kulutuksella sekä kalaöljylisällä oli sydäntä suojaava vaikutus. (Bowen ym. 2016, 2) Uusimmissa tutkimuksissa on kuitenkin saatu hyvin ristiriitaisia tuloksia. Ei voida sanoa, suojaako kalaöljyvalmiste tervettä henkilöä sydän- ja verisuonisairauksilta, koska luotettavia tutkimuksia terveillä henkilöillä ei ole tehty. (Siscovick ym. 2017) Tutkimuksia on tehty lähinnä sellaisilla henkilöillä, joilla on ollut aikaisemmin jokin sydäntapahtuma tai he sairastavat jo jotain sydänsairautta tai ovat suuressa riskissä sairastua.

1990-luvulla tehdyssä GISSI-Prevenzione-tutkimuksessa tutkittiin kalaöljylisän vaikutusta sydäninfarktin sairastaneisiin potilaisiin. Kalaöljylisää saaneessa ryhmässä kokonaiskuolleisuus oli 20 %, sydänkuolleisuus 30 % ja äkkikuolemat 45 % vähäisempiä kuin kontrolliryhmässä. (Gruppo Italiano 1999)

2000-luvulla tehdyistä tutkimuksista suurimmat olivat JELIS-tutkimus sekä GISSI-HF-tutkimus. JELIS-tutkimuksessa tutkittavilla oli kolesterolia alentava statiinilääkitys. Toisella ryhmällä tähän lisättiin EPA-valmiste, kun pelkkä statiinilääkitysryhmä toimi kontrollina. EPA:a saaneiden ryhmässä sydäntapahtumia oli 19 % vähemmän kuin pelkkää statiinia saaneiden ryhmässä. Ryhmien välillä ei ollut eroa kuolleisuudessa. Tarkemmissa analyyseissä havaittiin, että suurin sydäntapahtumien vähennys tapahtui niillä tutkittavilla, joilla oli sepelvaltimotautia ja jotka saivat tutkimuksessa sekä statiinia että EPA:a. (Yokoyama ym. 2007)

GISSI-HF-tutkimuksessa tutkittiin EPA:n ja DHA:n käyttöä sydämen vajaatoimintapotilailla verrattuna lumeeseen. Kalaöljylisää saaneiden ryhmässä oli 9 % vähemmän kuolleisuutta ja 8 % vähemmän sairaalakäyntejä sydäntapahtumien vuoksi kuin lumeryhmässä. (Tavazzi ym. 2008)

2010-luvulla tehdyissä tutkimuksissa ei ole saatu niin hyviä tuloksia kuin aikaisemmin. ORIGIN-tutkimuksessa tutkittavilla oli suuri riski saada jokin sydäntapahtuma. Heidät satunnaistettiin saamaan joko kalaöljylisää tai lumetta. Ryhmien välillä ei havaittu eroa sydänkuolemissa eikä sydäntapahtumissa. (ORIGIN trial investigators 2012) Kwak kumppaneineen (2012) teki meta-analyysin 14 kalaöljytutkimuksesta. Tutkittavilla oli jokin sydän- ja verisuonisairaus. He saivat joko kalaöljylisää tai lumetta. Meta-analyysin tulos oli poikkeava aikaisempiin tutkimuksiin nähden: sydäntapahtumien määrä, sydänkuolleisuus eikä kokonaiskuolleisuus vähentyneet kalaöljyryhmässä verrattuna lumeeseen. Tämä meta-analyysi murensi aikaisempien tutkimustulosten perusteella tehdyn suosituksen kalaöljylisän hyödyllisyydestä.

6.      Pohdinta


Kalarasvat EPA ja DHA ovat hyödyllisiä sydänterveydelle, mutta ne kannattaa saada kalasta. Kalaöljylisillä ei ole todettu olevan samanlaisia vaikutuksia kuin kalan syömisellä. Tähän saattaa olla monta selitystä. Kalan hyödyt voivat johtua muista kalan sisältämistä ravintoaineista kuin pelkästään EPA:sta ja DHA:sta, kuten laadukkaasta proteiinista, D-vitamiinista tai kivennäisaineista tai näiden yhdistelmistä. Lisäksi kalan syöminen saattaa syrjäyttää ruokavaliosta muita huonompia ruokavalintoja kuten punaista ja prosessoitua lihaa. Kalan syömisen on myös todettu olevan yhteydessä muutenkin terveellisempään ruokavalioon. Runsaasti kalaa käyttävät syövät yleensä myös runsaasti kasviksia ja vähäisesti punaista lihaa, maitoa, sokeria tai makeisia. (Turunen ym. 2009) Lisäksi tyydyttyneen rasvan osittainenkin vaihtaminen monityydyttymättömiin rasvahappoihin pienentää sepelvaltimotaudin riskiä. (Micha & Mozaffarina 2010)

Sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisy ja hoito ovat vuosien varrella parantuneet. Vaikka vanhemmissa tutkimuksissa kalaöljylisä näytti suojaavaan sydäntapahtumilta, uudemmissa tutkimuksissa tätä ei ole voitu enää osoittaa. Kalaöljylisien suhteellinen vaikutus on siis heikentynyt, eikä se enää nykyaikaisen hoidon lisäksi tuo mitään merkittävää etua. Jälkikäteen on myös arvioitu, ettei vanhempien tutkimusten laatu ole ehkä ollut riittävä. Esimerkiksi monessa tutkimuksessa on ollut kontrollina oliiviöljy, jonka on myös todettu olevan edullista sydänterveydelle, jolloin tutkimustulokset vääristyvät. Lisäksi väestön yleinen terveydentila on parantunut, ja kalan käyttö ravintona lisääntynyt, jolloin kalaöljylisästä ei saada enää lisähyötyä.

7.      Yhteenveto


Kalan sisältämät rasvahapot EPA ja DHA ovat hyödyllisiä sydänterveyden kannalta, jos ne saadaan kalasta eikä kalaöljylisistä. Nykyisen näytön perusteella kalaöljylisästä saattaisivat hyötyä potilaat, jotka jo sairastavat sepelvaltimotautia ja nauttivat vähäisesti kalaa. Tosin heillekin parempi vaihtoehto olisi kalan lisääminen ruokavalioon. Kalaöljylisien tehottomuus voi johtua monesta tekijästä, kuten siitä, että sydän- ja verisuonitautien hoito on muutenkin hyvää ja riittävää. Kalan hyödyt taas saattavat johtua jostain muusta ravintoaineesta kalassa tai yksinkertaisesti siitä, että kala korvaa ruokavaliossa muita huonompia ruokia. Virallisissa ravitsemussuosituksissa suositellaan kalaruokia syötäväksi 2-3 kertaa viikossa, joka onkin tutkimusnäyttöön nähden järkevä määrä. Suuremmalla kalan syönnillä ei enää saavuteta lisähyötyä. Kalaöljylisiä ei suositella sydän- ja verisuonisairauksien ennaltaehkäisyyn eikä hoitoon.

Lähteet:


  • Bang HO, Dyerberg J ja Hjøorne N. The composition of food consumed by Greenland Eskimos. Acta Med Scand 1976; 200(1-2):69-73.
  • Bowen K, Harris W, Kris-Etherton P. Omega-3 fatty acids and cardiovascular disease: Are there benefits? Curr Treat Options Cardio Med 2016; 18:69,1-16

  • Dietary supplementation with n-3 polyunsaturated fatty acids and vitamin E after myocardial infarction: results of the GISSI-Prevenzione trial. Gruppo Italiano per lo Studio della Sopravvivenza nell’Infato miocardico. Lancet 1999;354:447-455.

  • Dyslipidemiat (online). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Sisätautilääkärien yhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2013 (viitattu 22.5.2017). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

  • Endo J ja Arita M. Cardioprotective mechanism of omega-3 polyunsaturated fatty acids. Journal of Cardiology 2016; 67:22-27.

  • Kwak S, Myung S-K, Lee Y ym. Efficacy of omega-3 fatty acid supplements (eicosapentaenoic acid and docosahexaenoic acid) in the secondary prevention of cardiovascular disease. Arh Intern Med 2012;172:686-694.

  • Micha R ja Mozaffarian D. Saturated fat and cardiometabolic risk factors, coronary heart disease, stroke, and diabetes; a fresh look at the evidence. Lipids 2010; 45: 893-905.

  • Mozaffarian D ja Rimm E. Fish intake, contaminants and human health, Evaluating the risks and the benefits. JAMA 2006; 296 (15): 1885-1899.

  • ORIGIN trial investigators, Bosch J, Gerstein HC ym. N-3 fatty acids and cardiovascular outcomes in patients with dysglycemia. N Engl J Med 2012; 367:309-318.

  • Siscovick D, Barringer T, Fretts A ym. Omega-3 polyunsaturated fatty acid (fish oil) supplementation and the prevention of clinical cardiovascular disease – A science advisory from the American Heart Association. Circulation 2017; 135:867-884.
  • Suomen Sydänliitto ry. Sydänliiton ravitsemussuositus, päivitetty 24.3.2016, http://sydanliitto.fi/ammattilaisnetti/ravitsemus/suosituksia/sydanliiton-ravitsemussuositus



  • Tavazzi L, Maggioni AP, Marchioli R ym. Effect of n-3 polyunsaturated fatty acids in patients with chronic heart failure (the GISSI-HF trial): a randomized, double-blind, placebo-controlled trial. Lancet 2008; 372(9645):1223-1230.

  • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Ravitsemusyksikkö. Fineli. Elintarvikkeiden koostumustietokanta. Versio 17. Helsinki 2016 (http://www.fineli.fi).

  • Turunen A, Männistö S, Suominen-Taipale L ym. Kala ruokavaliossa – Tuloksia Kalastaja- ja Terveys 2000-tutkimuksista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Yliopistopaino, Helsinki 2009.

  • Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Terveyttä ruoasta – Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014. 2. korjattu painos. Tampere: Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014.

  • Voutilainen E, Fogelholm M, Mutanen M, Ravitsemustaito, 1.-2. painos, Helsinki: Sanoma Pro Oy 2015.

  • Williams C ja Burdge G. Long-chain n-3 PUFA: plant v. marine sources. Proceedings of the Nutrition Society 2006; 65: 42-50.

  • Yinko S, Stark K, Thanassoulis G ym. Fish consumption and acute coronary syndrome: A meta-analysis. The American Journal of Medicine 2014; 127: 848-857.

  • Yokoyama M, Origasa H, Matsuzaki M ym. Effects of eicosapentaenoic acid on major coronary events in hypercholesterolaemic patients (JELIS): a randomized open-label, blinded endpoint analysis. Lancet 2007; 369(9567):1090-1098.

  • Zheng J, Huang T, Yu Y ym. Fish consumption and CHD mortality: an updated meta-analysis of seventeen cohort studies. Public Health Nutrition 2011; 15(4): 725-737.
Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)