Sunwic

Sunwic on apteekeissa ja luontaistuotekaupoissa myytävä kuituvalmiste ärtyvän suolen sekä ummetuksen hoitoon. Se sisältää osittain hydrolysoitua guarpapukuitua (PHGG = partially hydrolysed guar gum). Ärtyneen suolen oireyhtymässä usein yhtenä hoitokeinona käytetään kuitulisää, koska sen avulla suolen toimintaa saadaan normalisoitua. Kuiduista ärtyneen suolen hoidossa olen kirjoittanut aikaisemmin täällä. Sunwicin kuitu on yksi hyvä vaihtoehto muiden kuitulisien joukossa.

Mitä PHGG on?

PHGG on osittain hydrolysoitua guarpapukuitua. Guarpapukuitu on veteen liukeneva kuitu, jota saadaan Cyamopsis tetragonoloba -kasvin (guarpapu) siemenistä. Sen pääasiallinen ainesosa on galaktomannaani. Elintarviketeollisuudessa sitä käytetään stabilisaattorina ja sakeuttajana. Guarpapukuitu on geeliytyvää ja erittäin viskoosia, jolloin sitä on haastavaa lisätä ruokaan sellaisissa määrissä, jolla olisi fysiologista vaikutusta. Tästä syystä siitä on kehitetty osittain hydrolysoitu eli pilkottu versio. PHGG valmistetaan guarpapukuidusta entsymaattisen pilkkomisen avulla. PHGG:n kemiallinen koostumus on sama kuin guarpapukuidussa, mutta sen molekyyliketjun pituus on alle kymmenesosa. PHGG on veteen liukeneva, mutta ei muodosta geeliä, jolloin sen käyttö on miellyttävää. Lisäksi PHGG on hajutonta ja mautonta. Se myös fermentoituu voimakkaasti suolistossa.

PHGG ja suolistomikrobisto

PHGG:n uskotaan olevan terveydelle hyödyllistä, koska se vaikuttaa positiivisesti suolistomikrobiston koostumukseen sekä lisää lyhytketjuisten rasvahappojen muodostumista paksusuolessa. Eräässä tutkimuksessa 10 vapaaehtoista naista söivät tutkimuksen alussa 2 viikkoa normaalia japanilaista ruokavaliota, sen jälkeen 2 viikon ajan heidän ruokavalioonsa lisättiin 6 g PHGG:tä ja lopuksi vielä 2 viikkoa normaalia ruokavaliota. Ulostenäytteet kerättiin jokaisen 2 viikon periodin lopuksi ja niistä analysoitiin muutamien erilaisten bakteerikantojen määriä. Erityisesti bifidobakteerien ja muutaman muunkin hyvän bakteerin määrä kasvoi tutkimusjakson aikana, mutta palautui, kun tutkimus lopetettiin. Tässä tutkimuksissa ei havaittu kuidun vaikutusta lyhytketjuisten rasvahappojen määrään. Tutkimus oli lyhytaikainen ja toteutettu vain muutamalla vapaaehtoisella, mutta sillä näytettiin, että suolistomikrobistoon voidaan kuidun lisäämisellä vaikuttaa. PHGG:tä voi siis kutsua prebiootiksi. Se toimii suolistobakteeriston ravintona ja lisää hyvien suolistomikrobien määrää.

Toisessa tutkimuksessa havaittiin, että myös Lactobacillus spp:n määrä kasvoi kahden viikon PHGG:n käytön aikana. Tosin tässäkin tutkimuksessa kaksi viikkoa käytön lopettamisen jälkeen mikrobisto oli palautunut ennalleen.

Eräässä tutkimuksessa tutkittiin seitsemän eri kaupallisesti markkinoilla olevan kuitulisän vaikutusta lyhytketjuisten rasvahappojen tuotantoon. Koe tehtiin solukoemallinnuksena. Tutkittavistsa kuiduista yksi oli PHGG ja yksi psyllium. PHGG tuotti kuiduista eniten lyhytketjuisia rasvahappoja 8, 12 ja 24 tunnin fermentoinnissa, kun taas psyllium tuotti niitä tutkituista kuiduista vähiten. Lyhytketjuiset rasvahapot ovat hyödyllisiä ihmisen terveydelle. Ne ovat energiaa suolen seinämän soluille. Lisäksi ne laskevat suoliston pH:ta, kontrolloivat haitallisia entsyymejä ja estävät joidenkin huonojen bakteerien toimintaa ja kasvua ja lisäävät hyödyllisten bakteerien määrää.

Muita tutkimustuloksia

PHGG:n käytöstä ärtyneen suolen hoitoon on saatu hyviä tuloksia. Eräässä tutkimuksessa PHGG oli paremmin siedetty ja auttoi paremmin ärtyvän suolen oireisiin kuin vehnälese. Tämä tutkimus oli toki tehty jo vuonna 2002, eikä tulos yllätä yhtään nykytiedon valossa. Onhan vehnälese paljon FODMAPeja sisältävä ruoka-aine.

Toisessa tutkimuksessa suolisto-oireiden todettiin vähentyvän 12 viikon hoitojakson aikana. Kolme kuukautta hoitojakson jälkeen oireet olivat vähän palautuneet, mutta olivat kuitenkin lievempiä kuin ennen hoitojakson jälkeen. Kokeeseen osallistuneet kokivat, että heidän hyvinvointinsa oli edelleen suurinpiirtein samalla tasolla kuin hoitojakson loputtua.

2016 tehdyssä tutkimuksessa PHGG vähensi ärtyneen suolen oireita, etenkin turvotusta ja ilmavaivoja verrattuna lumeeseen. Sen käyttöön ei yhdistetty mitään merkittäviä sivuvaikutuksia. Vaikutus jatkui ainakin 4 viikkoa 12 viikon tutkimusjakson jälkeen. Vaikutusta ei tosin havaittu vatsakipuun, ulostusväliin eikä elämän laatuun. Toisissa tutkimuksissa tosin ärtyneen suolen potilailla elämänlaatu on parantunut PHGG:n käytön myötä.

PHGG:n päivittäinen (5g) käyttö 4 viikon ajan johti keskimäärin 12 tuntia nopeampaan ruokamassan kulkuun suolistossa. Mitä hitaampi suolen toiminta alunperin oli, sitä enemmän PHGG nopeutti massan kulkua. Tämä on hyväksi ummetuspotilailla, joilla massa voi olla suolistossa useita päiviä. Samaisessa tutkimuksessa ei havaittu PHGG:n lisäävän turvotusta eikä ilmavaivoja, vaikka yleensä kuitulisät näitä aiheuttavat. Nämä oireet jopa vähenivät luultavasti siksi, että kuidulla oli vaikutusta suolistomikrobistoon.

Muutamissa tutkimuksissa on havaittu lasten toipuvan nopeammin ripulista, kun perinteisen hoidon lisäksi on annettu PHGG:tä.

Tutkimustulosten perusteella voidaan siis ajatella, että Sunwic on toimiva tuote ärtyneen suolen, ummetuksen, sekä ripulin hoidossa tai hoidon tukena.

Vertailua psylliumiin

Psyllium on eniten tutkittu kuitu ärtyneen suolen hoidossa ja sitä yleensä suositellaankin ensimmäisenä. Tutkimustulokset ovat hyviä, mutta valitettavasti siitäkään eivät hyödy kaikki, eikä hyötyä välttämättä saada pitkäaikaiskäytössä. Onko sitten PHGG parempi vaihtoehto kuin psyllium? PHGG:n vaikutuksista suolistomikrobistoon on tehty enemmän tutkimuksia kuin psylliumilla. PHGG:n on todettu lisäävän mm. bifidobakteerien määrää suolistossa. Onnistuin löytämään yhden suurinpiirtein vastaavan tutkimuksen psylliumilla tehtynä. Siinä todetaan, että suolistomikrobiston bifidobakteerit eivät pysty täysin hyödyntämään psylliumia ravinnokseen, jos se ei ole osittain hydrolysoitua. Eniten psylliumilla oli vaikutusta bifidobakteerien määrään silloin, kun bifidobakteereja oli suolistossa alunperin vähemmän kuin normaalisti. Toki tällainen tilanne on usein ärtyvästä suolesta kärsivillä. Hyvien suolistobakteerien ravinnoksi PHGG näyttäisi nykytiedon valossa sopivan paremmin kuin psyllium. Toki pitkäaikaistutkimukset asiasta puuttuvat.

PHGG:llä on toki tehty useitakin tutkimuksia erilaisten suolisto-oireiden hoidossa, mutta toistaiseksi näyttö ei mielestäni ole yhtä vakuuttavaa kuin psylliumilla. PHGG:llä on kuitenkin joitain etuja psylliumin käyttöön verrattuna. PHGG ei geeliydy, ei tuoksu, eikä maistu millekään, joten se on helppo sekoittaa mihin tahansa juomaan tai vaikka jugurtin sekaan. Psyllium taas ei ehkä ole käytössä kaikkein miellyttävin geeliytymisensä vuoksi. PHGG:n on myös todettu lisäävän lyhytketjuisten rasvahappojen muodostumista suolistomikrobiston kautta enemmän kuin psylliumilla.

Pohdintaa

PHGG:n on todettu lisäävän bifidobakteerien ja lactobacilluksien määrää suolistossa. Etenkin bifidobakteerin määrän on todettu olevan alhaisempi ärtyvää suolta sairastavilla, joten on erittäin hyvä, jos niiden määrää saadaan kasvatettua. En onnistunut löytämään yhtään kovin pitkäaikaista tutkimusta PHGG:n käytöstä, joten on vaikea arvioida sitä, kuinka pitkään hyvien bakteerien määrä suolistossa kasvaa tai pysyy suurempana kuin lähtötasolla. On kuitenkin todettu, että suolistomikrobistoa on vaikea muuttaa pysyvästi. Vaikka suurella ruokavaliomuutoksella se saataisiinkin muuttumaan parempaan suuntaan, käy useimmiten niin, että mikrobisto palautuu hiljalleen ennalleen. Ei siis ole tietoa, onko PHGG:tä järkevää käyttää jatkuvasti vai kuureina.

Sunwic ei siis ehkä ole ihmelääke ärtyneen suolen hoidossa, mutta yksi erittäin varteenotettava vaihtoehto. Käyttömukavuus ainakin on mielestäni parempi kuin psylliumilla, jolloin kuitua tulee myös oikeasti käytettyä. Voin hyvillä mielin suositella Sunwicin käyttöä kuitulisäksi ärtyneen suolen potilaille. :)

-Jenni-

Muutamia lähteitä:

• Elli M, Cattivelli D, Soldi S ym. Evaluation of prebiotic potential of refined psyllium (Plantago ovata) fiber in healthy women. J Clin Gastroenterol 2008; 42(3), 174-176.
• Niv E, Halak A, Tiommny E ym. Randomized clinical study: Partially hydrolyzed guar gum (PHGG) versus placeb in the treatment of patients with irritable bowel syndrome. Nutrition & Metabolism 2016; 13(10)
• Ohashi Y, Sumitani K, Tokunaga M ym. Comsumptuon of partially hydrolysed guar gum stimulates Bifidobacteria and butyrate-producing bacteria in the human large intestine. Beneficial Microbes 2015; 6(4), 451-455.
• Parisi G, Bottona E, Carrara M ym. Treatment effects of partially hydrolyzed guar gum on symptoms and quality of life of patients with irritable bowel syndrome. A multicenter randomized open trial. Digestive Diseases and Sciences 2005; 50 (6), 1107-1112.
• Polymeros D, Beintaris I, Gaglia A ym. Partially hydrolyzed guar gum accelerates colonic transit time and improves symptoms in adults with chronic constipation. Dig Dis Sci 2014; 59, 2207-2214.
• Pylkas A, Junela L ja Slavin J. Comparison of different fibers for In Vitro production of short chain fatty acids by intestinal microflora. J Med Food 2005; 8(1), 113-116.

Kala ja kalaöljyvalmisteet sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä

1.      Johdanto

Vaikka kuolleisuus verenkiertoelintensairausiin on jatkuvasti laskenut (SVT 2015a), on se edelleen yleisin kuolinsyy Suomessa (SVT 2015b). Sydän- ja verisuonitaudit käsittävät monia erilaisia sydämeen ja verisuonistoon kohdistuvia sairaustiloja. Yleisimpiä ovat sepelvaltimotauti (sydämeen tulevan hapen saanti vaarantuu, koska sydämen sepelvaltimot ahtautuvat), sydämen vajaatoiminta, aivoverenkierron häiriö (aivoihin kulkeutuvat verisuonet ahtautuvat) sekä ateroskleroosi (valtimoiden rasvoittuminen). Sydän- ja verisuonisairauksien tunnetuin vakava komplikaatio on infarkti, joka voi tulla joko sydämeen tai aivoihin, jolloin veritulppa estää hapen pääsyn kohdekudokseen. (Voutilainen ym. 2015, 183) WHO:n mukaan suurin osa sepelvaltitaudeista voitaisiin ennaltaehkäistä terveellisemmillä elämäntavoilla. Tupakoimattomuus, ruokavalio, liikunta ja painon pitäminen normaalina ehkäisisivät tehokkaasti sepelvaltimotaudin puhkeamista. (Voutilainen ym. 2015, 184)

Kalan sisältämien rasvahappojen eikosapentaeenihapon (EPA) ja dokosaheksaeenihapon (DHA) on uskottu vähentävän riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Uskomuksen taustalla on jo 1970-luvulla tehty havainto, että Gröönlannin inuiiteilla esiintyi vähemmän sepelvaltimotautia kuin tanskalaisella väestöllä. Tämän oletettiin johtuvan siitä, että inuiitit söivät paljon kalaa. (Bang ym. 1976) Myös kalaöljylisällä on uskottu olevan sydäntä suojaava vaikutus. Vielä 2000-luvun alussa Amerikan sydänjärjestö suosittelikin kaikille sydänsairaille kalaöljylisää 1 g päivässä, koska silloisten tutkimusten valossa näytti siltä, että kuolemaan johtavat sydäntapahtumat vähenivät niillä henkilöillä, jotka käyttivät kalaöljylisää. (Siscovick ym. 2017, 868) Tämän jälkeen on kuitenkin tehty useita tutkimuksia kalaöljylisän käytöstä sydänsairailla henkilöillä ja tulokset sydäntapahtumilta suojaavasta vaikutuksesta ovat hyvin ristiriitaisia. Siksi Amerikan sydänjärjestö on todennut, että nykyisen näytön perusteella kalaöljylisää ei ole järkevää suositella koko väestölle, eikä edes henkilöille, joilla on korkea sydän- ja verisuonisairauksien riski. Kalaöljylisästä saattavat hyötyä vain sepelvaltimotautipotilaat sekä potilaat, joilla on ollut sydäninfarkti. (Siscovick ym. 2017)

Kalan hyödyt sydänterveydelle ovat kuitenkin edelleen kiistattomat. Suomen virallisissa ravitsemussuosituksissa kehotetaan syömään kalaa 2-3 kertaa viikossa kalalajeja vaihdellen. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014, 22) Myös Suomen Sydänliitto suosittelee kalaruokien syöntiä vähintään 2 kertaa viikossa rasvaisia kalalajeja suosien, koska ne sisältävät eniten EPA:a ja DHA:a. (Suomen Sydänliitto ry 2016) Rasvaisiksi kalat lasketaan, jos ne sisältävät yli 5 % rasvaa. Tällaisia kalalajeja ovat lohi, kirjolohi, nieriä, taimen, silakka, särki ja ankerias. (Voutilainen ym. 2015, 43) Dyslipidemioiden Käypä hoito-suosituksessa suositellaan rasvaisen kalan käyttöä 2-3 kertaa viikossa, koska kalan sisältämät rasvahapot pienentävät seerumin trigyseridipitoisuutta. Myös kalan proteiinit näyttävät vaikuttavan positiivisesti terveyteen. Toisaalta kalaöljylisistä ei ole löydetty riittävästi näyttöä, jotta niitä voitaisiin suositella ehkäisemään sydäntapahtumia. (Dyslipidemiat, Käypä hoito-suositus 2013) Tämän esseen tarkoituksena on perehtyä kalan ja kalaöljylisän vaikutukseen sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisyssä.

2.      Kalan sisältämät ravintoaineet ja niiden vaikutus verisuonielimistössä

Kala sisältää hyvälaatuista proteiinia, monityydyttymättömiä rasvahappoja sekä D-vitamiinia. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014, 22) Kalan tärkeimmät rasvahapot ovat eikosapentaeenihappo (EPA) sekä dokosaheksaeenihappo (DHA), jotka ovat omega-3 rasvahappoja. (Voutilainen ym. 2015, 42) Näitä rasvahappoja ei lasketa välttämättömiksi rasvahapoiksi, koska niitä voi muodostua alfalinoleenihaposta (ALA). Tämän reaktion on kuitenkin todettu olevan hidas ja suhteellisen tehoton. Ei siis ole tarkkaa tietoa, saadaanko EPA:a ja DHA:a riittävästi ALA:sta muodostumalla, jotta saavutettaisiin sydäntä suojaava vaikutus. (Williams & Burdge 2006)

EPA:a ja DHA:a tarvitaan mm. solukalvojen rakenteisiin pitämään solukalvot erityisesti verisuonten pinnoilla joustavina. Tällöin verenpaine laskee. (Voutilainen ym. 2015, 113) Lisäksi rasvahapot vaikuttavat solukalvoilla olevien ionikanavien (kuten natrium- ja kalsiumkanavat) toimintaan ja niiden kautta ehkäisevät rytmihäiriöiden ilmentymistä. (Endo & Arita 2016, 23) Kalarasvoilla on myös anti-inflammatorinen vaikutus. Ne vähentävät verenkierrossa olevien tulehdusvälittäjäaineiden määrää. Tulehdusvälittäjäaineilla on oletettu olevan osuutensa sydänsairauksien kehittymisessä. (Endo & Arita 2016, 24) Lisäksi EPA vähentää veren hyytymistä, jolloin sillä on verisuonitukoksilta suojaava vaikutus. (Voutilainen ym. 2015, 114)

3.      Kala hyväksi sydänterveydelle

Kalan käytön hyödyt sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisyssä ovat yleisesti hyväksyttyjä. Zhengin ja kumppaneiden (2011) tekemässä seitsemäntoista tutkimusta käsittäneessä meta-analyysissä havaittiin, että jo yhdellä kala-annoksella viikossa saavutettiin huomattavia hyötyjä verrattuna siihen, että kalaa syötiin yksi-kolme annosta kuukaudessa. (727) 2-4 kala-annosta viikossa vähensi vielä entisestään riskiä sairastua sepelvaltimotautiin. Jokainen 15 g kalaa lisää päivässä vähensi 6 % riskiä sairastua vakavaan sepelvaltimotautiin. Toisaalta suuri kalan käyttö (5 annosta viikossa) ei enää vähentänyt riskiä lisää. Suurin riskin pieneneminen saatiin siis 2-4 annoksella viikossa. (729) Suurten kalamäärien käyttö lisää myös ympäristömyrkkyjen, erityisesti elohopean saantia ravinnosta, jolloin se saattaa vähentää kalan sydämelle terveellistä vaikutusta. (732)

Toisessa meta-analyysissä tutkittiin kalan käytön yhteyttä akuutteihin sepelvaltimotautitapahtumiin ja havaittiin, että riski pieneni mitä enemmän kalaa syötiin. Tässä tutkimuksessa ei siis havaittu vasteen pienenemistä suurilla kalan käyttömäärillä. Jokainen 100 g lisää kalaa viikossa vähensi sairastumisen riskiä 5 %. (Yinko ym. 2014) Kalasta saatuna EPA:n ja DHA:n riittävä annos, jolla saadaan sydänkuolemilta suojaavaa vaikutusta on noin 250-500 mg/päivä. (Mozarrafian & Rimm 2006, 1895) Tämä saadaan jo yhdestä annoksesta rasvaista kalaa (n. 100g) viikossa. (Fineli)

4.      Kala ja ympäristömyrkyt

Kalojen sisältämistä ympäristömyrkyistä keskustellaan usein. On kuitenkin todettu, että kala käytön hyödyt ovat suuremmat kuin sen aiheuttamat haitat. Mozaffarianin ja Rimmin katsausartikkelissa (2006) todettiin, että kalan sisältämä elohopea saattaa vähentää kalasta saatavaa hyötyä, mutta ei kumoa sitä kokonaan. Sydän- ja verisuonisairauksien riski saattaisi siis pienentyä vielä enemmän, jos kalassa ei olisi ympäristömyrkkyjä. Myös kalastajilla tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että korkea ympäristömyrkkyjen saanti ei lisää valtimonkovettumataudin vaaraa. (Voutilainen ym. 2015, 42).

5.      Kalaöljylisän yhteys sydänterveyteen on kiistanalainen

Ennen 2000-lukua tehdyissä tutkimuksissa havaittiin, että kalan kulutuksella sekä kalaöljylisällä oli sydäntä suojaava vaikutus. (Bowen ym. 2016, 2) Uusimmissa tutkimuksissa on kuitenkin saatu hyvin ristiriitaisia tuloksia. Ei voida sanoa, suojaako kalaöljyvalmiste tervettä henkilöä sydän- ja verisuonisairauksilta, koska luotettavia tutkimuksia terveillä henkilöillä ei ole tehty. (Siscovick ym. 2017) Tutkimuksia on tehty lähinnä sellaisilla henkilöillä, joilla on ollut aikaisemmin jokin sydäntapahtuma tai he sairastavat jo jotain sydänsairautta tai ovat suuressa riskissä sairastua.

1990-luvulla tehdyssä GISSI-Prevenzione-tutkimuksessa tutkittiin kalaöljylisän vaikutusta sydäninfarktin sairastaneisiin potilaisiin. Kalaöljylisää saaneessa ryhmässä kokonaiskuolleisuus oli 20 %, sydänkuolleisuus 30 % ja äkkikuolemat 45 % vähäisempiä kuin kontrolliryhmässä. (Gruppo Italiano 1999)

2000-luvulla tehdyistä tutkimuksista suurimmat olivat JELIS-tutkimus sekä GISSI-HF-tutkimus. JELIS-tutkimuksessa tutkittavilla oli kolesterolia alentava statiinilääkitys. Toisella ryhmällä tähän lisättiin EPA-valmiste, kun pelkkä statiinilääkitysryhmä toimi kontrollina. EPA:a saaneiden ryhmässä sydäntapahtumia oli 19 % vähemmän kuin pelkkää statiinia saaneiden ryhmässä. Ryhmien välillä ei ollut eroa kuolleisuudessa. Tarkemmissa analyyseissä havaittiin, että suurin sydäntapahtumien vähennys tapahtui niillä tutkittavilla, joilla oli sepelvaltimotautia ja jotka saivat tutkimuksessa sekä statiinia että EPA:a. (Yokoyama ym. 2007)

GISSI-HF-tutkimuksessa tutkittiin EPA:n ja DHA:n käyttöä sydämen vajaatoimintapotilailla verrattuna lumeeseen. Kalaöljylisää saaneiden ryhmässä oli 9 % vähemmän kuolleisuutta ja 8 % vähemmän sairaalakäyntejä sydäntapahtumien vuoksi kuin lumeryhmässä. (Tavazzi ym. 2008)

2010-luvulla tehdyissä tutkimuksissa ei ole saatu niin hyviä tuloksia kuin aikaisemmin. ORIGIN-tutkimuksessa tutkittavilla oli suuri riski saada jokin sydäntapahtuma. Heidät satunnaistettiin saamaan joko kalaöljylisää tai lumetta. Ryhmien välillä ei havaittu eroa sydänkuolemissa eikä sydäntapahtumissa. (ORIGIN trial investigators 2012) Kwak kumppaneineen (2012) teki meta-analyysin 14 kalaöljytutkimuksesta. Tutkittavilla oli jokin sydän- ja verisuonisairaus. He saivat joko kalaöljylisää tai lumetta. Meta-analyysin tulos oli poikkeava aikaisempiin tutkimuksiin nähden: sydäntapahtumien määrä, sydänkuolleisuus eikä kokonaiskuolleisuus vähentyneet kalaöljyryhmässä verrattuna lumeeseen. Tämä meta-analyysi murensi aikaisempien tutkimustulosten perusteella tehdyn suosituksen kalaöljylisän hyödyllisyydestä.

6.      Pohdinta

Kalarasvat EPA ja DHA ovat hyödyllisiä sydänterveydelle, mutta ne kannattaa saada kalasta. Kalaöljylisillä ei ole todettu olevan samanlaisia vaikutuksia kuin kalan syömisellä. Tähän saattaa olla monta selitystä. Kalan hyödyt voivat johtua muista kalan sisältämistä ravintoaineista kuin pelkästään EPA:sta ja DHA:sta, kuten laadukkaasta proteiinista, D-vitamiinista tai kivennäisaineista tai näiden yhdistelmistä. Lisäksi kalan syöminen saattaa syrjäyttää ruokavaliosta muita huonompia ruokavalintoja kuten punaista ja prosessoitua lihaa. Kalan syömisen on myös todettu olevan yhteydessä muutenkin terveellisempään ruokavalioon. Runsaasti kalaa käyttävät syövät yleensä myös runsaasti kasviksia ja vähäisesti punaista lihaa, maitoa, sokeria tai makeisia. (Turunen ym. 2009) Lisäksi tyydyttyneen rasvan osittainenkin vaihtaminen monityydyttymättömiin rasvahappoihin pienentää sepelvaltimotaudin riskiä. (Micha & Mozaffarina 2010)

Sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisy ja hoito ovat vuosien varrella parantuneet. Vaikka vanhemmissa tutkimuksissa kalaöljylisä näytti suojaavaan sydäntapahtumilta, uudemmissa tutkimuksissa tätä ei ole voitu enää osoittaa. Kalaöljylisien suhteellinen vaikutus on siis heikentynyt, eikä se enää nykyaikaisen hoidon lisäksi tuo mitään merkittävää etua. Jälkikäteen on myös arvioitu, ettei vanhempien tutkimusten laatu ole ehkä ollut riittävä. Esimerkiksi monessa tutkimuksessa on ollut kontrollina oliiviöljy, jonka on myös todettu olevan edullista sydänterveydelle, jolloin tutkimustulokset vääristyvät. Lisäksi väestön yleinen terveydentila on parantunut, ja kalan käyttö ravintona lisääntynyt, jolloin kalaöljylisästä ei saada enää lisähyötyä.

7.      Yhteenveto

Kalan sisältämät rasvahapot EPA ja DHA ovat hyödyllisiä sydänterveyden kannalta, jos ne saadaan kalasta eikä kalaöljylisistä. Nykyisen näytön perusteella kalaöljylisästä saattaisivat hyötyä potilaat, jotka jo sairastavat sepelvaltimotautia ja nauttivat vähäisesti kalaa. Tosin heillekin parempi vaihtoehto olisi kalan lisääminen ruokavalioon. Kalaöljylisien tehottomuus voi johtua monesta tekijästä, kuten siitä, että sydän- ja verisuonitautien hoito on muutenkin hyvää ja riittävää. Kalan hyödyt taas saattavat johtua jostain muusta ravintoaineesta kalassa tai yksinkertaisesti siitä, että kala korvaa ruokavaliossa muita huonompia ruokia. Virallisissa ravitsemussuosituksissa suositellaan kalaruokia syötäväksi 2-3 kertaa viikossa, joka onkin tutkimusnäyttöön nähden järkevä määrä. Suuremmalla kalan syönnillä ei enää saavuteta lisähyötyä. Kalaöljylisiä ei suositella sydän- ja verisuonisairauksien ennaltaehkäisyyn eikä hoitoon.

Lähteet:

• Bang HO, Dyerberg J ja Hjøorne N. The composition of food consumed by Greenland Eskimos. Acta Med Scand 1976; 200(1-2):69-73.

• Bowen K, Harris W, Kris-Etherton P. Omega-3 fatty acids and cardiovascular disease: Are there benefits? Curr Treat Options Cardio Med 2016; 18:69,1-16

• Dietary supplementation with n-3 polyunsaturated fatty acids and vitamin E after myocardial infarction: results of the GISSI-Prevenzione trial. Gruppo Italiano per lo Studio della Sopravvivenza nell’Infato miocardico. Lancet 1999;354:447-455.

• Dyslipidemiat (online). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Sisätautilääkärien yhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2013 (viitattu 22.5.2017). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

• Endo J ja Arita M. Cardioprotective mechanism of omega-3 polyunsaturated fatty acids. Journal of Cardiology 2016; 67:22-27.

• Kwak S, Myung S-K, Lee Y ym. Efficacy of omega-3 fatty acid supplements (eicosapentaenoic acid and docosahexaenoic acid) in the secondary prevention of cardiovascular disease. Arh Intern Med 2012;172:686-694.

• Micha R ja Mozaffarian D. Saturated fat and cardiometabolic risk factors, coronary heart disease, stroke, and diabetes; a fresh look at the evidence. Lipids 2010; 45: 893-905.

• Mozaffarian D ja Rimm E. Fish intake, contaminants and human health, Evaluating the risks and the benefits. JAMA 2006; 296 (15): 1885-1899.

• ORIGIN trial investigators, Bosch J, Gerstein HC ym. N-3 fatty acids and cardiovascular outcomes in patients with dysglycemia. N Engl J Med 2012; 367:309-318.

• Siscovick D, Barringer T, Fretts A ym. Omega-3 polyunsaturated fatty acid (fish oil) supplementation and the prevention of clinical cardiovascular disease – A science advisory from the American Heart Association. Circulation 2017; 135:867-884.

• Suomen Sydänliitto ry. Sydänliiton ravitsemussuositus, päivitetty 24.3.2016, http://sydanliitto.fi/ammattilaisnetti/ravitsemus/suosituksia/sydanliiton-ravitsemussuositus

• Suomen virallinen tilasto (SVT): Kuolemansyyt [verkkojulkaisu]. ISSN=1799-5051. 2015a, Liitekuvio 1. Ikävakioitu kuolleisuus verenkiertoelinten sairauksiin 1971–2015 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 14.5.2017]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/ksyyt/2015/ksyyt_2015_2016-12-30_kuv_001_fi.html

• Suomen virallinen tilasto (SVT): Kuolemansyyt [verkkojulkaisu]. ISSN=1799-5051. 2015b, Liitetaulukko 1a. Kuolleet peruskuolemansyyn ja iän mukaan 2015, molemmat sukupuolet . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 14.5.2017]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/ksyyt/2015/ksyyt_2015_2016-12-30_tau_001_fi.html

• Tavazzi L, Maggioni AP, Marchioli R ym. Effect of n-3 polyunsaturated fatty acids in patients with chronic heart failure (the GISSI-HF trial): a randomized, double-blind, placebo-controlled trial. Lancet 2008; 372(9645):1223-1230.

• Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Ravitsemusyksikkö. Fineli. Elintarvikkeiden koostumustietokanta. Versio 17. Helsinki 2016 (http://www.fineli.fi).

• Turunen A, Männistö S, Suominen-Taipale L ym. Kala ruokavaliossa – Tuloksia Kalastaja- ja Terveys 2000-tutkimuksista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Yliopistopaino, Helsinki 2009.

• Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Terveyttä ruoasta – Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014. 2. korjattu painos. Tampere: Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014.

• Voutilainen E, Fogelholm M, Mutanen M, Ravitsemustaito, 1.-2. painos, Helsinki: Sanoma Pro Oy 2015.

• Williams C ja Burdge G. Long-chain n-3 PUFA: plant v. marine sources. Proceedings of the Nutrition Society 2006; 65: 42-50.

• Yinko S, Stark K, Thanassoulis G ym. Fish consumption and acute coronary syndrome: A meta-analysis. The American Journal of Medicine 2014; 127: 848-857.

• Yokoyama M, Origasa H, Matsuzaki M ym. Effects of eicosapentaenoic acid on major coronary events in hypercholesterolaemic patients (JELIS): a randomized open-label, blinded endpoint analysis. Lancet 2007; 369(9567):1090-1098.

• Zheng J, Huang T, Yu Y ym. Fish consumption and CHD mortality: an updated meta-analysis of seventeen cohort studies. Public Health Nutrition 2011; 15(4): 725-737.

Keinoja lasten ja nuorten herkuttelun vähentämiseen

Kun etsin opiskelutehtävääni varten materiaalia, sattui silmiini tällainen teos: Näin selätät turhat herkut ja houkutukset – kuusi keinoa, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2014. Vihkosessa annetaan käytännön vinkkejä lapsille, nuorille ja heidän vanhemmilleen, kuinka onnistua herkuttelun vähentämisessä. Ajattelin jakaa nämä ajatukset blogin lukijoiden kanssa.

 

Keinoja on siis kuusi:

1. Vältä kiusauksia

2. Altistu hallitusti

3. Kiinnitä huomio muualle

4. Käytä tahdonvoimaa

5. Aseta konkreettisia tavoitteita

6. Pohdi tavoitteitasi

Kaksi ensimmäistä soveltuu myös pienemmille lapsille, koska niistä voivat olla vastuussa myös aikuiset, mutta muut vaativat jo ikävuosia muutaman enemmän.

Taustaa 
Mielitekojaan pitää osata säädellä itsesäätelyn keinoin. Tämä on taito, joka ei tule äidinmaidon mukana, vaan jokaisen tulee sitä itse opetella, ja aina voi sen suhteen oppia lisää. On havaittu, että nuoret itseasiassa toivovat, että vanhemmat eivät ostaisi kotiin herkkuja luomaan houkutuksia vaan tukisivat terveellisempää syömistä. Vaikkakaan tuki ei saa olla liian määräilevää. Nuorten pitää saada itse vastata syömisistään. Yhdessä ruokailu edistää terveellisempien ruokailutottumusten omaksumista. Kannattaa siis istahtaa kerran päivässä yhdessä pöydän ääreen!


1. Vältä kiusauksia 
Kotiin ei kannata ostaa herkkuja kaappiin odottamaan, vaan niiden sijasta voi ostaa vaikka hedelmiä ja marjoja. Jos esim. koulumatkan varrella on kauppa, josta tulee aina ostettua herkkuja, kannattaa ehkä harkita reitin vaihtamista. Pikaruokapaikkoihin ei kannata mennä, jos on aikomuksena syödä terveellisesti. Kaupassa käydessä voi herkkuhyllyn kiertää. 

 2. Altistu hallitusti 
Täyskieltoihin ei kuitenkaan kannata ryhtyä. Mitä enemmän kieltää asioita itseltään, sitä enemmän asiaa ajattelee ja sen suuremmaksi houkutus kasvaa. Siksi kannattaakin altistaa itseään hallitusti herkuille ja opetella käsittelemään houkutuksia. Säännöstelyä on hyvä opetella. Herkkua voi ottaa pienen määrän ja laittaa loput kaappiin tai ainakin kauemmas itsestään. Jos herkut ovat käden ulottuvilla, tulee niitä napsittua suuhun ihan huomaamatta, mutta kauempana ollessaan herkkuhimo laantuu. Täyskiellot ovat siitäkin syystä huonoja, että tutkimuksissa on havaittu herkkukiellossa kasvaneiden nuorten syövän enemmän herkkuja kuin niiden, joita ei ole kielletty.

3. Kiinnitä huomio muualle 
Kun mieli alkaa kaivata herkkuja, voi ryhtyä puuhaamaan jotain ihan muuta, ehkä herkkuhimo samalla katoaa. Kannattaa myös miettiä etukäteen, mitä tehdä herkkuhimon yllättäessä. Siten sitä on ehkä helpompi vastustaa.

4. Käytä tahdonvoimaa
Tahdonvoimaa voi käyttää silloin tällöin estämään itseä sortumasta herkutteluun, mutta se ei toimi, jos sitä yrittää käyttää jatkuvasti. Tätä keinoa kannattaa siis käyttää vain tilanteissa, joissa muita keinoja ei ole.

5. Aseta konkreettisia tavoitteita 
Mahdottomia on turha tavoitella, mutta järkevällä tavoitteenasettelulla voi edistää terveellisissä ruokatottumuksissa pysymistä. Tavoitteeseen täytyy voida sitoutua ja se kannattaakin suunnitella positiivisuuden kautta. Eli ei tässäkään asiassa kielletä mitään vaan vahvistetaan hyvää. Kun syö enemmän hyviä ja terveellisiä asioita, tulee syötyä vähemmän ylimääräisiä herkkuja. 

Hyvä tavoite ei ole se, että haluaa syödä terveellisemmin. Tavoitetta pitää voida mitata jotenkin. Esimerkiksi voi tavoitella kahden hedelmän syömistä päivässä kuukauden ajan. Ja kun sen sitoo vielä omaan arkeensa, niin tavoite on kerrassaan loistava: esim. syön hedelmän aina, kun tulen koulusta kotiin. Mutta ennen kaikkea tavoitteen pitää olla itse asetettu eikä muualta määrätty. Vain silloin sitä jaksaa noudattaa pidempäänkin.

6. Pohdi tavoitteitasi 
Kun herkkuhimo iskee, pysähdy ja mieti hetki, mistä se tulee. Oletko nälkäinen tai janoinen? Voinko odottaa hetken, jos mielihalu menisikin ohi? Jos ei mene, syö herkkusi hyvällä omatunnolla. 

Lisäksi voit pohtia nykyistä syömistäsi. Mitä hyvää ruokailutavoissasi jo on? Vertaa sitten nykyistä tilannettasi ihannetilanteeseen:

Kuva kirjasta Näin selätät turhat herkut ja houkutukset - kuusi keinoa, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2014, s. 29.

Tässä siis lyhyesti kirjan vinkit. Ei ehkä mitään uutta ja ihmeellistä, mutta ainahan näitä on hyvä kerrata. Ja sopiipa nämä vinkit isommillekin, ei pelkästään lapsille ja nuorille. Aina pitää kuitenkin muistaa, että herkuista ei tarvitse luopua kokonaan. Tärkeintä on kohtuus ja se, että muistaa todella nautiskella silloin, kun herkkuja syö.

-Jenni-